Pride-kuukausi on edennyt paahteisissa merkeissä kohti huipennustaan, lauantaina 2.7. järjestettävää Helsinki Pride -kulkuetta ja puistojuhlaa. Näin kesäkuussa myös monet yritykset ja järjestöt pohtivat yhdenvertaisuusasioita oman toimialansa ja työyhteisönsä kannalta.
Olen itse kouluttanut pitkään erilaisia yhteisöjä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, ja tässä blogissa haluan antaa eväitä pohdintoihin ja konkreettisiin tekoihin yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Monesti yhdenvertaisuusasioista puhuttaessa esiin nousee kysymys, miksi esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta pitäisi puhua työpaikalla. Jos asiaa miettii tarkemmin huomaa kuitenkin, että työyhteisö syntyy paljolti muusta kuin ihmisten työminästä ja sen työpaikalle antamasta panoksesta.
Kahvipöytäkeskusteluissa ja aamupalavereissa käydään läpi lomia, viikonlopun viettoja ja kumppanien työpaikkoja. Kaikki nämä ovat ihmisen elämään vaikuttavia arkisia asioita, joiden ei pitäisi olla muuta kuin ohimenevää jutustelua työkavereiden kanssa. Sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvalle työntekijälle tilanne voi kuitenkin olla stressaava: uskallanko avata työpaikan ulkopuolista elämää kollegoilleni? Jos ilmapiiri on tuomitseva tai tilaa oman elämän avaamiselle ei ole, jää suhde työyhteisöön väkisinkin etäiseksi.
Jatkuva oman identiteetin salaaminen ja peittely on myös henkisesti hyvin kuormittavaa. Tästä huolimatta se on suomalaisessa työelämässä edelleen yleistä. Esimerkiksi Euroopan unionin perusoikeusviraston pari vuotta sitten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tekemän kyselytutkimuksen mukaan 59% suomalaisvastaajista ei ole identiteetistään avoin esihenkilöilleen. Suurimmalle osalle tai kaikille kollegoilleen avoin identiteetistään on 35%. Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia työn kuormittavuuteen ja työntekijän sitoutuneisuuteen työpaikkaan.
Myös sote-sektorin osalta tulokset ovat karua luettavaa. Suomalaisvastaajista vain kolmannes kertoi olevansa kaikille tai suurimmalle osalle terveydenhuollon henkilökunnasta avoin omasta identiteetistään. Hyvän hoidon kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että asiakas pystyy kertomaan asioistaan vailla pelkoa syrjinnästä. Hoidon kannalta oleellista tietoa voi jäädä saamatta, jos ihminen ei koe turvalliseksi puhua esimerkiksi perhetilanteestaan tai muista elämään vaikuttavista tekijöistä. Vaikuttaakin siltä, että alallamme on erityistä tarvetta mutta myös erityisiä mahdollisuuksia edistää yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa.
Jututin Terveystalon vastuullisuus- ja viestintäjohtaja Kati Kaksosta siitä, mitä heidän organisaatiossaan on tehty seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Terveystalo on tänä vuonna toista vuotta Helsinki Priden yhteistyökumppanina. Yhteistyö on Kaksosen mukaan tarjonnut mahdollisuuden kehittää työyhteisön osaamista.
– Viime vuonna asetimme ensimmäiset tavoitteemme kohti yhdenvertaisempaa työelämää, ja seuraamme näiden tavoitteiden toteutumista. Yhdenvertaisuusperiaate sisältyy myös eettisiin ohjeisiimme ja työnantajalupaukseemme. Luomme psykologisesti turvallista ilmapiiriä kehittämällä esimerkiksi johtamista ja esihenkilötyötä. Lisäämme myös henkilöstön tietoisuutta yhdenvertaisuudesta ja moninaisuudesta työyhteisössä.
Kaksosen mukaan on tärkeää, että yhdenvertaisuustyön merkitys ymmärretään myös työelämässä.
– Meidän kaltaisessamme asiantuntijaorganisaatiossa ehkä helposti ajatellaan, että maailma on valmis, ettei meillä ketään syrjitä. Tiedostamme kuitenkin, että yhdenvertainen maailma ei ole vielä valmis. Se on jatkuva työmaa, jossa tehdään työtä sen eteen, että tulevaisuudessa kaikki voisivat olla vapaasti sellaisia kuin ovat.
– Haluamme, että jokainen meistä kokee töihin tullessaan voivansa olla kokonainen oma itsensä. Lähdimme liikkeelle tunnistamalla entistä herkemmin ne asiat, joissa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät vielä toteudu riittävällä tavalla ja suunnittelimme korjaavat toimenpiteet.
”Haluamme, että meillä ihmiset voivat hyvin. Se, että ei voi olla oma itsensä työpaikalla, vie hirveästi energiaa.”
– Seuraamme henkilöstön kokemusta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta vuosittain toteutettavien henkilöstökyselyiden osana. Tänä vuonna työ jatkuu.
Käytännön tekoina Terveystalossa on esimerkiksi lisätty tietoisuutta sukupuolen moninaisuutta ja tarkistettu, että perhe-etuudet ovat oikeudenmukaisia. Erityistä kiitosta on saanut terveydenhuollon palveluille suunnattu koulutus seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.
– Tästä on tullut erittäin kiittävää palautetta. Moni ei ole tullut ajatelleeksi asiaa, ja on nyt ymmärtänyt, että hoidon kannalta olennaista tietoa voi jäädä saamatta, jos asiakasta ei kohdata sensitiivisesti.
Asiaan vihkiytymättömälle ajatus yhdenvertaisuustyöstä voi tuntua vaivalloiselta. Yhdenvertaisuuden edistämiseen on onneksi tarjolla apua ja työkaluja. Kaksonen kannustaa hankkimaan kumppanin avuksi liikkeelle lähtöön.
– En koe missään nimessä olevani aihealueen paras asiantuntija, vaan olemme pyrkineet hyödyntämään esimerkiksi kumppanimme Helsinki Priden asiantuntijoita ja kouluttajia omien ammattilaistemme lisäksi.
Suuri osa käytännön muutoksista on varsin pieniä ja helppoja toteuttaa. Tärkeintä on luoda ilmapiiri, jossa jokainen työyhteisön jäsen kokee voivansa olla avoimesti kokonainen oma itsensä. Myös esihenkilöiden ja muun henkilökunnan kouluttaminen sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta helpottaa psykologisesti turvallisen työilmapiirin luomista.
Yhdenvertaisuustyö ei ole vain pride-kuukauden trendi, vaan sillä on merkittäviä vaikutuksia koko työelämään.
– Haluamme, että meillä ihmiset voivat hyvin. Se, että ei voi olla oma itsensä työpaikalla, vie hirveästi energiaa. Siinä jää myös aika paljon työpotentiaalia käyttämättä, ja haluamme, että jokainen voi toteuttaa oman potentiaalinsa.
Aurinkoista ja yhdenvertaista pride-viikkoa kaikille!
