Hyvinvointialan liitossa ihmetellään lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan viimeaikaisia kannanottoja yksityisistä varhaiskasvatuspalveluista.
− Kurttila on toistuvasti hyökännyt yksityistä toimialaa kohtaan väitteillä, joissa ei ole perää. Hän on muun muassa viritellyt keskustelua ”päivähoitobisneksen” rajoittamisesta ja yksityisen varhaiskasvatuksen eriarvoistavasta vaikutuksesta. Hänen kritiikkinsä osuu varsinkin yksityisellä työskenteleviin rautaisiin ammattilaisiin, sanoo Hyvinvointialan liiton yhteiskuntasuhdejohtaja Hanna-Kaisa Järvi.
− Yksityistä ja julkista koskevat samat lait ja vaatimukset. Tämä koskee esimerkiksi henkilöstön koulutusta ja mitoitusta, ryhmäkokoa ja tiloja koskevia vaatimuksia. Näiden toteutumista valvotaan säännöllisillä auditoinneilla ja lupamenettelyillä, jopa tiukemmin kuin julkista.
Varhaiskasvatuksen piirissä vuonna 2016 oli kaikkiaan yli 243 000 lasta, noin 68 prosenttia 1–6-vuotiaista lapsista. Julkisesti varhaiskasvatuksesta tuotetaan noin 80 prosenttia ja yksityisesti noin 20 prosenttia.
Pedagogisia ja muun muassa kielivaihtoehtoja tarjoavat yksityiset päiväkodit toimivat yhä enemmän kunnallisten varhaiskasvatuspalveluiden täydentäjinä ja rinnalla. Ne maksavat veronmaksajille selvästi vähemmän kuin kunnalliset palvelut. Esimerkiksi kuudessa suurimmassa kaupungissa varhaiskasvatusmenot lasta kohden ilman asiakasmaksuja ovat yli 10 000 €, kun yksityisten palveluntuottajien vastaavat kustannukset ovat alle 8 000 €*. Yhä useammassa kunnassa käytössä oleva palveluseteli lisää entisestään perheiden valinnanvapautta.
Monissa kunnissa yksityinen ja julkinen tekevät jo nyt hyvää yhteistyötä.
− Kunnat, mukaan lukien isoimmat kaupungit, olisivat pulassa ilman yksityisiä vaihtoehtoja, Järvi sanoo.
Julkisessa keskustelussa on ollut huolta siitä, voivatko yksityiset päiväkodit valita lapset, jotka siellä hoidetaan tai noudattaako yksityinen samoja lakeja ja säädöksiä kuin julkinen. Järven mukaan huoli on aiheeton.
− Varhaiskasvatuslaki määrittelee tarkasti, minkälaisia varhaiskasvatuspalveluja on tuotettava. Kunta vastaa palvelujen järjestämisestä ja linjaa strategiassaan, mikä osuus palveluista on hyvä tuottaa itse ja missä yksityiset tuottajat voivat tulla avuksi.
Yksityiset varhaiskasvatuspalvelujen tuottajat tuottavat juuri niitä palveluita, joita lapsiperheet ja kunta haluavat niiden tuottavan. Liikkumavaraa yksityisellä ei ole, sen on täytettävä sopimusehdot.
Hyvinvointialan liiton mukaan perheet valitsevat päiväkodin ennen kaikkea sijainnin ja toiseksi osaavan henkilökunnan perusteella. Tämän jälkeen painotetaan erikoistumista.
− Sijainti, henkilökunta ja erikoistuminen vaikuttavat yhdessä laatukokemukseen, ja siinä yksityinen pärjää siinä missä mainio julkinen järjestelmäkin.
Yksityiset palvelut ovat kunnissa kustannustehokas ja perheiden valinnanvapautta lisäävä tapa tuottaa varhaiskasvatuspalveluja.
− Kunta välttää omat investoinnit päiväkotirakennuksiin ja päiväkotiyrittäjä kantaa riskin toiminnasta. Laatu on turvattu kahta kautta: yhtäältä kunta valvoo toimintaa tarkasti ja toisaalta asiakas valitsee päiväkodin, Järvi huomauttaa.
− Suomalaislapset saavat erinomaiset eväät tulevaisuuteen sekä kunnallisesta että yksityisestä varhaiskasvatuksesta. Syytä huoleen on enemmän niistä lapsista, jotka eivät pääse varhaiskasvatukseen, vaikka sitä kipeästi tarvitsevat. He ansaitsisivat enemmän lapsiasiavaltuutetun huomion, Järvi sanoo.
*Lähde: Kuuden suurimman kaupungin varhaiskasvatuksen palvelut ja kustannukset vuonna 2016 (Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 6/2017).
Lisätiedot:
Hanna-Kaisa Järvi, yhteiskuntasuhdejohtaja, Hyvinvointialan liitto, p. 040 754 7728
